Meksikon kuolleidenpäivä

Kuolleiden päivä (esp. Día de los Muertos)on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta. Sitä juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten päivää ja uskovien vainajien muistopäivää, joita Suomessa vastaa pyhäinpäivä.

Päivä on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä. Synkästä aiheesta huolimatta se on iloinen ja riehakas juhla. Kuolleiden päivää vietetään myös Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisvähemmistö, Filippiineillä sekä joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaapäivä, ja monet juhlivat sitä käymällä kirkoissa ja hautausmailla, sytyttäen kynttilöitä ja rukoillen.

Kuolleiden päivän alkuperä voidaan yhdistää varhaisten intiaanikansojen, kuten atsteekkien ja mayojen rituaaleihin. Juhla, josta Día de Muertos kehittyi, osui atsteekkien aurinkokalenterin yhdeksännelle kuukaudelle, suunnilleen elokuun alkuun ja sitä vietettiin koko kuukausi. Se oli omistettu lapsille ja kuolleille sukulaisille.

Kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat Amerikkaan 1400-luvulla, heitä pöyristyttivät intiaanien pakanalliset tavat. Yrittäessään käännyttää paikalliset asukkaat katolisuuteen, he siirsivät juhlan marraskuun alkuun, jotta se vastaisi katolisia vainajien muistopäiviä. Juhlan vastaa siten paljolti halloweenin syntyä, joka oli alkujaan kelttiläisten juhla.

Kuolleiden päivää suunnitellaan todella kauan, jopa ympäri vuoden. Ihmiset käyvät puhdistamassa ja koristelemassa vainajien haudat lokakuun viimeisinä ja marraskuun ensimmäisinä päivinä. Perinteisimmät koristeet ovat oranssit kehäkukat, helyt tai vainajien lempikaramellit. Kuolleille lapsille viedään leluja, aikuisille tequila- tai mezcal-pulloja.

Kodeissa vainajille on omistettu ruokia ja juomia. Juhlan symboli on pääkallo.

http://www2.nyt.fi/wp-content/uploads/2012/12/ofelia-market.jpg  27.3.2014